->

Kukaan ei varmaan enää tätä huomaa, koska tarinakin on jo loppu, mutta nyt täältä löytyy vihdoinkin se uusi tarina :D 

The end...

Tämä tarina päättyy valitettavasti nyt ;( peli oli ihan sekaisin ja jouduin poistamaan koko tallennuksen koska pelissä ei yksinkertaisesti toiminut mikään. Ideoita olisi ollut jatkolle ,mutta valitettavasti nyt kävi näin. Kaikki sims-pelaajat varmaan tietää kuinka buginen peli sim voi olla :D tykkäsin kuiteenkin tooosi paljon legacyn kirjoittamisesta vaikken vielä sitä taitoa osaakkaan :) Uusi tarina löytyy täältä! Blogi on TOSI kesken viellä mutta kannattaa aina välillä kurkata ,koska uusi osa on tuloillaan :) Te linkinvaihtajat! Lisään teidät uuteen blogiin linkkilistalle ja toivon että voisitte vaihtaa tämän blogin linkin tuohon uuteen!

Hyvää loppukesää kaikille ;)

3. Time to grow up

Nyt on kolmas osakin tehty. Yritin saada tähän osaan vähän enemmän tapahtumia ja toivottavasti onnistuin. Ja jos joku ei tiedä niin tässä tarinassa ***** <-- Tarkoittaa pientä aikahyppyä! :)

Ihan kohta saat ruokaa ,lepertelin Sophialle
Laskin hänet syöttötuoliin ja sekoittelin vauvan ruokaa muovilautaselle.

Hän ei millään suostunut syömään lusikalla joten annoin hänen syödä omalla tavallaan. Minä söin omaa leipääni ja katselin vierestä suloista pikku taaperoani.

Syömisen jälkeen leikimme hetken keittiössä. Sophian nauru ja hymy sai minut aina paremmalle tuulelle. Hän oli melkein joka päivä hyvällä tuulella ja pakostakin hyväntuulisuus tarttui minuunkin.

Sophian lempilelu oli suuri nalle jota hän rakasti halailla. Hän halusi aina ennen nukkumaanmenoa leikkiä nallellaan ja kertoa päivänsä tapahtumista. Katselin häntä lumoissani ja yritin käsittää kuinka nopeasti hän olikaan kasvanut.

 Leikit leikkittyään kannoin hänet sänkyyn ja kerroi vanhan tarinan jonka muistin omasta lapsuudestani.

Nousin varovasti kehdon laidalta ja hiivin ovelle, mutta oven kohdalla hn nousi seisomaan ja huuteli minua. Viivyttelin ovella jonkin kunnes Sophia väsyi leikkimään kanssani.

 Ihme kyllä, en ollut vielä kovinkaan väsynyt joten päätin syödä eilisen kana-pastan jääkaapista.

 Suljin oven ja aivan yht-äkkiä jokin kova voima tönäisi minus seinää vasten. Yritin katsella ympärilleni mikä se oli mutta löin pääni niin kovasti ,että näkökykyni hämärsi ja näin vain nopeasti vilahtelevan vampyyin.

 Taas kerran jostain ilmestyi ihminen,tai epäilykseni mukaan vampyyri. Tunsin otteen olkapäälläni ja toisen käden kaulallani. Sitten aivan järkyttävä kipu valtasi ruumini. Veri liikkui niin nopeasti että melkein kuulin vereni liikkeen. Yritin huutaa apua mutta sain aikaan äänettömän inahduksen.

 Liuin velttona lattianrajaan ,ja sama vampyyri roikkui vieläkin kaulallani. Kylmät kädet painoivat lähes tunnotonta kaulaani.
-Verta on liian vähän elämiseen,hän sanoi
-Hyvä niin,vähemmän työtä,kuului matala ääni jostakin kauempaa

Sitten kaikki katosi. Tunto jaloista lähti hiljalleen ja kohta se valtasi koko kehoni. Päässä jymisi kovaa ja yritin räpäytellä silmiäni auki ja pitää hengitystä yllä. Voimanikuitenkin hiipuivat koko ajan.





Jonkin ajan kuluttua näin pienen vilauksen. . Kuulin puhetta. Mies ja nainen päättelin.  Sen jälkeen kaikki katosi. Puhe lakkasi. Näkökyky katosi. En tuntenut enää mitään. Vaivuin uneen,ikuiseen uneen,kuolemaan.

********

15.vuotta myöhemmin  Sophia

 Istuin keittiön epämukavalla muovituolilla lapaten muroja suuhuni. Äitini istui minua vastapäätä tuijottaen syömistäni. Hänellä ei ollut ruokalautasta edessään ,koska  hän oli vampyyri.

Nielin viimeisen lusikkallisen ja samalla sekunnilla Paige nousi tuolistaan. Minua ärsytti ettei voinut edes esittää yhtään inhimillisempää aina piti liikkua yliluonnottomasti. Minustakin tulisi vielä joskus tuollainen vampyyri ainakin uskoakseni ,mutta minä sentään liikkuisin niinkuin tavalliset ihmiset.

 

 Muutamankymmen minuutin päästä istuimme vaitonaisina uudessa hopeassa autossa. Uusien nahkapenkkien haju leijaili ilmasta ja sai minut voimaan pahoin. Aurinko oli hädin tuskin noussut ja tietä valaitsi himmeästi muutama katuvalo.

 

Jonkin ajan kuluttua kaarsimme koulun pihaan.  Koulussani on vain yläaste, mutta silti paljon luokkia. Minä käyn erityisluokkaa, vaikka pärjäisin jo keskiarvollani tavallisessa luokassa.

  Luokkamme on aika pieni. Etupulpetissa istuu luokkamme nörtti James ja goottityttö Lisa. En tunne oikeen kumpaakaan. Välillä vaihdan muutaman sanan Lisan kanssa, mutta ei me mitään ystäviä olla.



 

Heidän takanaan istuvat luokkani ärsyttävimmät tytöt. Lucy ja Savannah. Tyypillisiä blondeja jotka haukkuvat ja arvostelevat muiden tekemisiä ja vaatteita. En paljoakaan välitä heistä tai heidän ilkeistä kommenteistaan.

 Luokan kyyhkyläiset Mat ja Kim. Mat on tavallinen futis-intoilija  ja Kim ujo maalaistyttö. Molemmat täysiä mysteerejä minulle.

Sitten takapulpetissa  minä ja Mike. Hän on luokkamme ainoita joka ei pelkää punaisia silmiäni tai välttele minua. Ja sen takia Mike varmaan onkin paras ja ainoa ystäväni.

 Koulun jälkeen suuntasin Miken kanssa kirjastoon. Se oli oikeastaan vaikopaikkamme josaa tehtiin läksyjä,luettiin ja muuten vaan oleskeltiin. Kirjojen ummehtunut tuoksu ja rikkinäinen työtuoli olivat minulle kotoisia sillä viihdyin niin hyvin täällä.

Tänään läksyjen tekoon kului kauan aikaa, koska en millään ymmärtänyt yhtälöitä.
Läksyjen jälkeen oleskelimme kirjastossa selaillen nuortenkirjoja.

*****

 Istuin huoneeni sohvalla lukien koulusta saatua kirjaa. Koulu oli loppunut tunti sitten ja olin kuolla tylsyyteen ...ja nälkään. Mike oli lähtenyt jo isoäitinsä luo lomalle sillä koulujen loppuun oli enää muutamia päiviä.

Hetken kuluttua kuulin kuitenkin korkokenkien vaimean naputuksen ja Paigen äänekkäät  ajatukset joten lykkäsin kirjani sivun ja otin paremman asennon.

Vain sekuntien päästä hän jo nojaili oveeni.
-Meille on tulossa vieras!
Kieroista ajatuksista arvasin ,että kyseessä oli muutakin kuin pelkkä päivällis vierailu.

*****