keskiviikko 13. helmikuuta 2013

2. Problems

Toinen osa nyt siis valmiina :) Toivottavasti sopivan pituinen. Yritin ainakin tehdä vähän pidemmän kuin viimeksi :3 Lukemaan vain!
****
Seuraavana päivänä työnteko ei oikein kiinnostanut. Perjantai ja tuleva viikonloppu sai molemmat luistamaan töistä. Minua tuleva viikonloppu ei kiinnostanut mutta töidentekokaan ei innostanut.




Julie taas odotti tulevaa viikonloppua innoissaan. Hän lähtisi poikaystävänsä kanssa kylpylälomalle koko viikonlopuksi. Minä kuuntelin melko tylsistyneenä hänen intoiluaan.




Eilen tapaamani mies kiinnosti minua vieläkin mutta en vain tiennyt hänen nimeään joten se oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Silti toivoin salaa että tapaisin hänet vielä joskus.




Arkivaatteet vaihdettuani päätin lähteä lähipuistoon ihailemaan auringonlaskua.




-Moi,kuului tuttu ääni takaani. Mietin hetken ennen kuin tunnistin tämän matalan miehen äänen.
-Ai moi,sanoin hämmästyessäni. Oliko sattumaa että tapasimme vai seurasiko tuo vampyyri minua.




Hetken hiljaisuuden jälkeen hän aloitti keskutelun esittelemällä itsensä.
-Ai niin joo eilen unohtui,mä oon Leon
-Valerie Fox, mutisin ja toivoin hänen kertovan sukunimensäkin mutta hän jatkoi muihin puheisiin.




Siinä tuli taas keskusteltua vähän kaikenlaista auringonlaskua seuratessa.  Tällä kertaa en enää pelännyt sitä että hän oli vampyyri tai sitä että hän saattaisi tappaa minut koska tahansa.




Muutaman tunnin jälkeen havahduin pimeyteen ja siihen että ihmiset puistosta olivat kaikonneet.
-Mun pitää nyt mennä,sanoin
-Okei ,mutta haluisitko sä tavata vaikka huomenna? Mentäis vaikka johonkin Baariin ja juotais siinä muutamat drinkit ja juteltais? hän ehdotteli




-J-joo tottakai,änkytin epävarmasti
Se oli shokki. Mulla oli huomenna treffit vampyyrin kanssa.




Olin oikeastaan aika iloinen siitä että mulla oli treffit koska en jaksanut aina olla se joka kuuntelee tarinoita ihanista treffeistä ja niin komeista poikaystävistä.




Seuraavana aamuna turvauduin taas  kofeiniinin voimaan.  Olin nukkunut vain muutaman tunnin ja pysyin hädin tuskin pystyssä.



Pitkän miettimisen jälkeen päädyin tuikitavalliseen mustaan mekkoon. Yritin vielä harjoitella hurmaavaa hymyä.





Kello oli viittä yli kuusi. Odottelin sovitun baarin edessä tapaamista  ja jostain syystä minusta tuntui että hän ei sittenkään tulisikaan.




Kymmenen minuutin kuluttua hän ilmestyi taakseni. Seisoin siinä tyhmänä kunnes huomasin että hän oli jo ties kuinka kauan seisoskellut takanani.




Hänet nähdessäni käännyin hänen luokseen ja hän rutisti minut tiukasti halaukseensa.  Hän oli todella vahva ja halauskin tuntui pahalta.




Hän erkani minusta hiljalleen ja yht-äkkiä suuteli minua.




Pitkän halauksemme jälkeen erkanimme toisitamme ja lähdimme tarpomaan siätiloihin.




 Siinä baarissa tuli sitten tilailtua drinkki js toinenkin. Juttelimme vähän kaikesta. Vaikka kuinka yritin vihjailla en kuitenkaan saanut hänen koti-osoitettaan enkä hänen sukunimeään.




 Drinkit hupenivat nopeasti ja minä nauroin hysteerisesti jollekin jota en edes itse tiennyt.




 Lukuisien drinkkien jälkeen hoipertelimme tanssilattialle.






 Muutaman tanssin jälkeen kuului huuto että baari sulkee tältä päivältä. 
-Mennäänkö meille? Ehdotin



 Päässä alkoi pyöriä ja tapahtumat vilisivät päässäni kuvina. Puhe kuullosti oudolta ja kaikki liikkui niin nopeasti edestakaisin.




Viimeinen muistikuva eilisestä oli minun kotoani......



 Seuraava aamu kului vessanpönttöä katsellen. Päässä pyöri ja yritin selventää ajatuksiani eilisillasta.




 Istuin vessan kylmällä lattialla.  Toivoin vain ja ainoastaan että eilen ei tapahtunut mitään peruuttamatonta. Millään muulla ei oikeastaan ollut nyt väliä.




 Aamupahoivointi jäi kuitenkin tavaksi. Joka aamu vietin muutaman tunnin vessassa ja epäilykseni siitä että olen raskaana saivat koko ajan lisää vahvistusta. Myöhäiset kuukautiset paljastivat vihdoin että minä todella olen raskaana.





 Elämäni jatkui melko normaalisti. Joka päivä menin töihin aivan tavallisesti. Ainoa poikkeus oli pieni vatsakumpu joka kasvoi koko ajan.




 Yleensä työpäivän jälkeen Leon soitti minulle. En uskaltanut kertoa raskaudesta hänelle koska pelkäsin hänen reaktiotaan.  Hän kuitenkin soitti joka päivä ja tahtoi kovasti tavata minua. Joka  kerta keksin huonompia selityksiä joogatunti,ylityöt,kampaaja,siivouspäivä............




 Juliekaan ei tietänyt asiasta mutta huomasi että jokin vaivasi minua ja hän oli päättänyt saada tiedon minusta irti. En tahtonut kertoa tarinaa Julielle mutta olihan nyt mielenterveydenkin kannalta hyvä että jakaisin asian jonkun kanssa.




 -No muistatko kun mä kerroin siitä vampyyrista,Leonista.
-Joo
-Meillä oli vähän niinku treffit ja sitten mä menin humalassa sänkyyn sen kanssa.... Loput sä varmaan arvaatkin
-Ai,hän sai sanottua pitkän hiljaisuuden ja miettimisen tuloksena.

 

 Kuukaudet vierivät nopeasti ja ei aikaakaan kun jäin äitiyslomalle. Minä olin jostain syystä innostunut kuntoilusta. 




 Ruonlaittotaidot olivat vähän ruostuneet ja tottakai äidin piti osata leipoa ja tehdä ruokaa joten harjoittelin myös ruoanlaittoa. Päivät kuluivat ja olivat päivä päivältä tylsempiä. Kasvava vatsakumpu esti paljon tekemisiäni.




 Yhtenä iltana katselin vanhoja elokuvia ja unelmoin elokuvien täydellisestä elämästä.
Aivan tavallinen ilta,ulkona oli pimeää ja kaupungin äänet kantautuivat kaukaa.
Minä keskityin tarkkaavaisena elokuvaan jonka olin nähnyt jo muutaman kerran ennenkin.





 Yht-äkkiä pistävä kipu viilsi vatsaani. Ei kai se nyt mitään vakavaa ole vannoin itselleni ja jatkoin katselua. Sohva allani kostui.



 Nousin nopeasti kunnes kipu taas valtasi vartaloni. Päästin tukahtuneen huudon ja yritin saada hengitykseni tasaantumaan. Soitin taksin ja menin varovasti pihaan odottamaan.




 Tuskallisen taksimatkan jälkeen pääsin sairaalaan.


*****










perjantai 8. helmikuuta 2013

1. Bridgeport

Vihdoinkin tuli tämä julkaistua. Eli siis sims 3 aloittelen legacya. Voin jo nyt tunnustaa että sääntöjä en tule paljoakaan noudattamaan enkä laske pisteitä. Perusideana kuitenkin 10-sukupolveen saakka pääseminen. :] Osa on aika lyhyt ja tapahtumia on vähän mutta toivottavasti kelpaa ;]
****
Istuin keittiön puisen pöydän ääressä joka-aamuista kahviani hörppien. Kuuma kahvi poltteli
 kieltäni tutun maun huuhtoessa suutani. Aurinko paistoi kivasti ikkunasta sisään ja lintujen laulu kantoi avoimeimesta ikkunasta sisään.




Kahvikuppi tyhjeni nopeasti ja tuijottelin masentuneena kahvin värjäämää valkeaa pohjaa. Istuin siinä vielä hetken aamusta nautiskellen kunnes huomasin että olin jo myöhässä töistä.




Siinä mennessäni maksoin muutama viikko sitten erääntyneet laskuni.




Ajelin hitaasti tuttua tietä joka vei kaupunkiin. Radiosta soi lempibiisini ja jammailin sen tahtiin kunnes toimistorakennus jo kohosi edessäni.




Toimistsoon tullessani yritin hiippaila omalle työpöydälleni mahdollisiman huomaamattomasti. Minun työpöytäni oli huoneen takaosassa joten oli kai mahdotonta hiiviskellä työparin ohi.



-Valerie, puolituntia myöhässä! Julie huikkasi koneensa takaa
-Joojoo. mutisin sermin takaa.




Muutaman tunnin kuluttua olin täysin uppoutunut työhöni. Yritin ratkaista juttua jota olin käsitellyt jo viime viikon mutta taas kerran tuloksetta.




Loppupäivä kului melko nopeasti. Olin löytänyt paljon tärkeää tietoa tutkimukseeni liittyen enkä olisi malttanut lopettaa. Muriseva vatsa ja karsea nälkä palauttivat minut kuitenkin takaisin maanpinnalle.




 Kotona odottaisi vain tyhjä jääkaappi joten päätin suunnata lähimpään drinksubaariin.  En ollut ikinä käynyt tässä paikassa mutta tätä oli kuitenkin suositeltu paljon joten olihan tätäkin paikkaa kokeiltava.




 Baari oli sisältä siisti ja viihtyisä. Ihmisiä ei juurikaan ollut baarimikon ja minun lisäkseni. Ruokalistalla oli vaikka mitä mutta päätin tilata katkarapusalaatin.




 Syömisen jälkeen tilasin drinkin ja odottelin jospa joku vielä saapuisi baariin. En oikeastaan ollut seuraa etsimässä mutta oloni oli  jotenkin vaivaantunut kun oli ainoa asiakas.




 Hetken kuluttua mies istahti viereeni. Tummat hiukset ja pikimustat silmät. Huulien välistä pilkistävät kulmahampaat paljastivat miehen vampyyriksi.




 Mies katseli minua mutta en uskaltanut aloittaa keskustelua. En tuntenut oloani kovinkaan hehkeäksi työvaatteissani joten join drinkkiäni hiljaisena baarimikon puuhia seuraten.





 Hetken päästä mies kuitenkin aloitti keskustelun. Siinä tuli sitten keskusteltua niitä näitä ja mies paljastuikin ihan kivaksi persoonaksi.



'



Tuo mies oli todella mukava.Hän oli hauska ja fiksun oloinen. Ulkonäössäkään ei ollut moittimista. Mies oli kuitenkin vampyyri.



****